Päämateriaalina sisätiloissa on ekologinen kotimainen kuusi, joka toimii kantavana rakenteena ja luo pehmeän, akustisesti miellyttävän tilakokemuksen. Vaalea mosaiikkibetonilattia ja vaahteraparketit luovat kuuseen ja punatiiliin yhdistettynä harmonisen kokonaisuuden. Ekologisuutta kampukselle tuo materiaalivalintojen lisäksi lämmitysmuodoksi valittu maalämpö.
Kampuksen pihatilat tukevat horisontaalisen, perhemäisen kouluyhteisön tarpeita arkkitehtuurin keinoin. Aineeseen sidottuna arkkitehtuuri välittää aineettomia arvoja, joilla tuetaan organisaation muutosta ja kehitystä.
” Sisäpiha on suunnattu pienille koululaisille. Pihatoimintojen monipuolistamiseksi uudisrakennuksen katto rakennetaan vanhempia oppilaita palvelevaksi välituntipihaksi, jota voi käyttää sään salliessa myös opetustilana. Kattopiha on saatavilla myös iltakäyttöön tapahtumatilana, mikä tukee tilojen monipuolista ja kokonaisvaltaista käyttöä”, kertoo Miettinen.
rakentamisesta. Kampus palvelee oppilaitosta ja kulttuuritoimintaa sekä rakentaa siltaa ympäröivän kaupungin ja sen monikielisen yhteisön välillä.” Koko suunnitteluprosessi oli poikkeuksellisen vuorovaikutteinen. Kävimme yli 50 käyttäjäkokousta, ja jokainen osa-alue räätälöitiin tarpeisiin. Taustalla oli vahva visio tilaajalta. SKiB-säätiö halusi kehittää kampuksesta aidosti kaupunkia palvelevan, avoimen ja kulttuurisesti merkityksellisen kokonaisuuden”, summaa Miettinen.
” Tilaaja ansaitsee erityiskiitoksen siitä, että he pitivät tinkimättömästi kiinni arvoistaan ja vastuullisuudestaan, myös silloin, kun kustannuspaineet olisivat voineet ohjata toiseen suuntaan”, Knuuti lisää. n
Taide osana arkkitehtuuria Erityistä hankkeessa on myös taiteen rooli. Sisustuksessa käytetään SKiB-säätiön taidekokoelman teoksia, ja kampukselle on integroitu taideteoksia veistoksista äänimaisemiin. Milla Vaahteran messingistä ja lasista valmistetun teoksen idea perustuu Fibonaccin lukusarjaan ja kultaiseen leikkaukseen, jotka näkyvät teoksen mittasuhteissa ja osien määrässä.
Laura Merzin abstrakti sommitelma muodostaa kulttuurikeskuksen siirtoseinälle elävän, maalauksellisen pinnan, joka yhdistyy tilaan sijoitettaviin puusta veistettyihin eläinfiguureihin ja kirjaston hyllyjen päätyihin maalattuihin siluettimaisiin eläinhahmoihin. Merz ja Tytti Arola toteuttavat tilaan yhteistyönä äänitaideteoksen.
” Vaahteran teoksen yllä avautuva lasikatto saa päivänvalon heijastumaan tilaan, ja pienoisveistokset rytmittävät kirjastoja ja käytäviä. Äänitaideteos kutsuu pysähtymään ja kuuntelemaan, rakentaen paikkaan muistijälkiä,” Miettinen sanoo.
Arkkitehtuuria arvojen pohjalta SKiB-kampuksella arkkitehtuurille on annettu tilaa kertoa tarinaa. Tässä tapauksessa se kertoo tarinaa avoimuudesta, vastuusta ja yhdessä
1 / 26 prointerior 37