välitettyä rakennustyömaalle”, arkkitehti Rainer Mahlamäki arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäestä kertoo.
Jos rakennustyömaa olisi sijainnut Suomessa, jälkimmäinen
haaste olisi ollut arkkitehtitoimistolle helpommin voitettavissa.
Koska työmaa sijaitsi Puolassa, tilanne oli täysin toinen. Mahlamäen mukaan maahan ei ollut toisen maailmansodan jälkeen ra-
KUVAT: PHOTOROOM.PL
ja katon painon. Toinen haaste oli, miten tämä tieto saadaan
kennettu oikeastaan yhtään nykyaikaista julkista rakennusta, jonka rakentamisessa olisi hyödynnetty nykyteknologiaa.
”Se, mitä jossakin muualla voidaan rakentaa, voi Puolassa
olla mahdotonta. Jokaisessa maassa on oma rakentamisen perintönsä. Koettelimme tässä hankkeessa varmasti äärimmäisiä rajoja”, Mahlamäki miettii.
Maassa maan tavalla
Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki osallistui vuonna 2005
järjestettyyn Puolan juutalaisten historiallisen museon suunnitte-
lukilpailuun 150 muun toimiston kanssa. Aikaisempien näyttöjensä
pohjalta Lahdelma & Mahlamäki valittiin mukaan varsinaiseen suunnitteluvaiheeseen, jonka yritys voitti. Voittonsa myötä suomalaisesta
arkkitehtitoimistosta tuli merkittävä Puolan vanhoillisen rakennuskulttuurin uudistaja. Hankkeen onnistuminen edellytti kuitenkin paikallisen
osaamistason huomioimista.
”Puolassa on hyvin käsityövaltainen rakentamiskulttuuri. Esimerkiksi museossa käytettyjen valaisinten lasiosat on puhallettu käsityönä. Elementtitekniikkaa ei käytetä, joten rakennus valettiin kokonaan
paikan päällä. Työmaalla työskenteli jopa 250 henkilöä samanaikaisesti. High Tehciin työtä ei voinut perustaa. Asiat piti tehdä maan tavalla. Toisaalta työmaan johto oli erittäin kokenutta ja puhui hyvää
englantia ja työntekijät olivat erittäin ystävällisiä sekä yhteistyökykyisiä. Työmaalla vallitsikin positiivinen tekemisen vire.”
Haasteita tuottivat myös päätöksenteon byrokraattisuus ja rahoitusongelmat. Mahlamäki vertaa Puolan julkisen rakentamisen prosessia vähän samanlaiseksi kuin Suomessa oli vielä 80-luvulla. Kom38 prointerior 4 / 13