Tekstiilin valinta kannattaa ottaa mukaan hankkeeseen ajoissa.

Valmistajalta kannattaa selvittää ainakin:

• Ympäristövaikutukset: Onko tuotteella EPD tai muuta riippumattomasti varmennettua ympäristötietoa? Mitä raaka-aineita se sisältää?

• Käyttöikä: Miten materiaali kestää kulutusta, puhdistusta ja julkitilan käyttöä?

• Huollettavuus: Voidaanko pinta irrottaa, pestä tai vaihtaa ilman koko tuotteen uusimista?

• Paloturvallisuus: Mitkä luokitukset koskevat juuri suunniteltua käyttökohdetta ja rakennetta?

• Kiertotalous: Voidaanko materiaalit erotella toisistaan ja kierrättää käytön jälkeen?

• Akustiikka: Perustuuko ilmoitettu suorituskyky testattuun tuotteeseen ja suunniteltuun asennustapaan?

Erityisen tärkeää on arvioida tuotetta kokonaisuutena. Jos lyhytikäinen tekstiili joudutaan vaihtamaan useita kertoja rakennuksen elinkaaren aikana, pieni valmistuksen aikainen päästöetu ei välttämättä tee kokonaisuudesta kestävää.

Vuonna 2030 tekstiili voi olla osa laajempaa tietovirtaa Yksi mahdollinen suunta on, että tekstiilin hankintatapa alkaa muuttua materiaalin oman kehityksen rinnalla. Kun tuotteesta tiedetään aiempaa tarkemmin sen alkuperä, koostumus ja huoltotarve, se voi avata tilaa myös uudenlaisille sopimusmalleille – esimerkiksi ratkaisuille, joissa huolto, korjaus ja kierrätys on sovittu osaksi hankintaa jo alusta alkaen. Tällaiset mallit ovat jo käytössä joillakin muilla toimialoilla, ja tekstiilit voivat olla yksi seuraavista alueista, joilla niitä kokeillaan.

Myös tekstiilitiedon rooli kiinteistön ylläpidossa saattaa kasvaa. Jos verhoilun tai akustiikkapaneelin materiaalitieto ja huoltohistoria ovat saatavilla samasta järjestelmästä kuin muu kiinteistödata, se voi helpottaa huoltotarpeen arviointia ajoissa. Kehitys on kuitenkin vielä alkuvaiheessa, eikä ole itsestään selvää, missä aikataulussa tai laajuudessa tällainen käytäntö yleistyy.

Samalla on mahdollista, että käytettyjen tai puretuista kohteista talteen otettujen tekstiilien hyödyntäminen helpottuu, kun materiaalin koostumus on luotettavammin dokumentoitu. Tämä voisi tukea materiaalien uudelleenkäyttöä nykyistä paremmin, joskin toteutuminen riippuu paljon myös toimialan käytännöistä ja sääntelyn etenemisestä.

Suunnittelijan näkökulmasta nämä muutokset – jos ne toteutuvat – voisivat tarkoittaa, että materiaalivalinnan merkitys ei rajoitu enää pelkkään asennushetkeen. Tekstiilin arvoa voitaisiin tulevaisuudessa arvioida yhä useammin myös sen mukaan, miten hyvin se palvelee, kestää ja siirtyy eteenpäin koko elinkaarensa ajan – ei vain sen mukaan, miltä se näyttää valmiissa tilassa. n

36 prointerior 3 / 26