Luonnonkiven käyttö perustuu pitkälti sen ajattomuuteen. voidaan joissakin kohteissa asentaa vanhan pinnoitteen päälle ilman laajoja purkutöitä.

Myös pintojen viimeistely on monipuolistunut. Digitaalinen valmistustekniikka mahdollistaa erittäin tarkat luonnonkiven, betonin ja puun pintaa jäljittelevät kuosit, mutta samalla markkinoilla on yhä enemmän tuotteita, joiden vahvuus perustuu omaan materiaaliseen ilmeeseen eikä jäljitelmään.

Kolmiulotteiset pinnat, mattapintaiset viimeistelyt sekä erilaiset struktuurit tarjoavat suunnittelijoille uusia keinoja vaikuttaa tilan valoon, akustiikkaan ja tunnelmaan.

Luonnonkivi säilyttää asemansa laatumateriaalina Luonnonkiven käyttö perustuu pitkälti sen ajattomuuteen. Jokainen kivipinta on yksilöllinen, eikä kahta täysin samanlaista levyä ole.

Suomessa graniitti on edelleen yleisin rakennuskivi sekä sisä- että ulkokäytössä hyvän kulutuskestävyytensä ansiosta. Marmoria käytetään erityisesti arvokkaissa sisätiloissa, kun taas liuskekivi soveltuu hyvin sekä julkisivuihin että ulkoalueille luonnollisen karhean pintansa ansiosta. Travertiini puolestaan on säilyttänyt asemansa erityisesti kansainvälisessä sisustusarkkitehtuurissa.

Luonnonkiven tekniset ominaisuudet tukevat sen käyttöä myös energiatehokkaissa rakennuksissa. Kivi johtaa lämpöä tehokkaasti, minkä vuoksi se toimii hyvin lattialämmityksen yhteydessä. Samalla suuri lämpömassa tasaa lämpötilavaihteluita ja voi osaltaan parantaa rakennuksen lämpöviihtyvyyttä.

Materiaalin pitkä käyttöikä edellyttää kuitenkin oikeita pintakäsittelyjä ja käyttökohteen huomioimista. Esimerkiksi marmori reagoi happamiin aineisiin herkemmin kuin graniitti, minkä vuoksi materiaali kannattaa valita tilan käyttötarkoituksen mukaan.

Tiili elää uutta kautta arkkitehtuurissa Tiili on yksi vanhimmista rakennusmateriaaleista, mutta sen käyttö on viime vuosina monipuolistunut merkittävästi.

Perinteisten julkisivujen rinnalla tiiltä käytetään yhä useammin sisätiloissa korosteseininä, tilanjakajina ja akustisina elementteinä. Myös erilaiset limitykset, tiilien kääntäminen eri suuntiin sekä kolmiulotteiset muuraukset ovat lisänneet materiaalin ilmaisumahdollisuuksia.

Hyvä esimerkki tiilen nykyaikaisesta monimuotoisuudesta on Helsingin Jätkäsaari, jossa uudisrakennusten tiilijulkisivut vaihtelevat suuresti rakennuksesta toiseen— värisävyt ulottuvat vitivalkoisesta syvänmustaan, ja alueelta löytyy myös pitsi- ja reliefimuurattuja tiilipintoja. Kansainvälisesti puolestaan Tate Modern osoittaa, kuinka vanha tiilirakennus voidaan sovittaa onnistuneesti uuden arkkitehtuurin käyttöön säilyttäen alkuperäisen materiaalin identiteetti.

Tiilen suosioon vaikuttavat myös sen rakennusfysikaaliset ominaisuudet. Tiilirakenteet kestävät hyvin kosteutta, ovat paloturvallisia ja tarjoavat hyvän ääneneristävyyden. Oikein suunniteltuna ne myös tasaavat sisäilman kosteuden vaihtelua.

Tekniikka ratkaisee lopputuloksen Vaikka materiaalit ovat pitkäikäisiä, niiden toimivuus riippuu merkittävästi asennuksesta.

Erityisesti suurikokoiset laatat edellyttävät tasaisia alustoja, oikeita kiinnityslaasteja sekä huolellista työmenetelmää. Luonnonkiven kohdalla kiinnitysjärjestelmät vaihtelevat käyttökohteen mukaan, ja julkisivuissa käytetään usein mekaanisia kiinnikkeitä pelkän liimauksen sijasta.

Saumausmateriaalit ovat kehittyneet nopeasti. Epoksipohjaiset sauma-aineet ovat tiiviimpiä ja vähemmän huokoisia kuin perinteiset sementtipohjaiset saumat, minkä ansiosta ne likaantuvat hitaammin ja

26 prointerior 3 / 26