Vähäpäästöisyys ei kuitenkaan yksin riitä. Rakenteiden tiiviys, ilmanpitävyys ja hallitut ilmavirrat ovat ratkaisevia sen kannalta, ettei epäpuhtauksia kulkeudu hallitsemattomasti sisäilmaan. Tämä korostaa arkkitehdin ja taloteknisen suunnittelijan yhteistyötä jo hankkeen alkuvaiheessa.

Lainsäädäntö ja vastuut Sisäilman laatua ohjaavat useat säädökset ja ohjeistukset. Terveydensuojelulaki velvoittaa huolehtimaan siitä, ettei rakennuksesta aiheudu terveyshaittaa. Lisäksi rakentamismääräykset ja viranomaisohjeet määrittelevät ilmanvaihdon ja olosuhteiden vähimmäistasot.

Käytännössä vastuu jakautuu rakennuttajan, suunnittelijoiden, urakoitsijoiden ja kiinteistön ylläpidon kesken. Sisäilmaratkaisujen onnistuminen edellyttää, että tavoitteet määritellään selkeästi jo hankesuunnitteluvaiheessa ja että niiden toteutumista seurataan myös käyttöönoton jälkeen.

Kohti elinkaariajattelua Ajankohtainen suuntaus on tarkastella sisäilmaa osana rakennuksen koko elinkaarta. Tämä tarkoittaa, että suunnittelussa huomioidaan paitsi investointikustannukset myös huollon, energiankulutuksen ja mahdollisten korjausten vaikutukset pitkällä aikavälillä.

Elinkaariajattelu tuo sisäilmaratkaisuihin uuden näkökulman: kyse ei ole vain teknisestä järjestelmästä, vaan rakennuksen arvon ja käytettävyyden turvaamisesta. Julkisessa rakentamisessa tämä tarkoittaa myös verovarojen vastuullista käyttöä.

Sisäilma on noussut osaksi rakennuksen laatukeskustelua samalla tavoin kuin esteettömyys tai energiatehokkuus. Arkkitehdeille ja suunnittelijoille se merkitsee entistä tiiviimpää yhteistyötä talotekniikan, kosteudenhallinnan ja ylläpidon asiantuntijoiden kanssa. Kun sisäilma huomioidaan kokonaisvaltaisesti jo suunnittelupöydällä, vältetään myöhemmät kriisit – ja rakennetaan tiloja, joihin käyttäjät voivat luottaa. n

Elinkaariajattelu tuo sisäilmaratkaisuihin uuden näkökulman.

1 / 26 prointerior 29