Julkisivuyhdistys - JSY ry

Jukka Lahdensivu tekniikan tohtori Tampereen yliopisto / Ramboll Finland Oy Julkisivuyhdistys - JSY ry / hallituksen jäsen

RAKENTAMISEN VÄHÄHIILISYYS on ollut tapetilla nyt muutaman vuoden . Suomen valtiolla sekä kaupungeilla on varsin kunnianhimoisia tavoitteita hiilijalanjäljen pienentämiseksi . Tavoitellaan jopa hiilineutraalisuutta varsin nopealla aikataululla . Rakentamisella ja rakennusten energiankulutuksella on esitetty olevan merkittävä vaikutus näiden tavoitteiden saavuttamiseen .

Suurin osa vanhemman rakennuskannan hiilijalanjäljestä syntyy rakennusten käytönaikaisesta lämmitysenergiasta . Karkeasti energiankulutus jakaantuu 1980-luvun kerrostalossa tasan ilmanvaihdon , lämpimän käyttöveden ja johtumishäviöiden kesken ( Entelkor-tutkimus 2012 ).

Näistä kahteen ensin mainittuun rakennuksen käyttäjällä on vaikutusmahdollisuuksia , mutta johtumishäviöiden pienentäminen edellyttää esimerkiksi ikkunoiden uusimista energiatehokkaampiin ja / tai julkisivujen lisälämmöneristämistä julkisivukorjausten yhteydessä .

Uudisrakentamisessa rakennusten energiatehokkuutta on pyritty määrätietoisesti parantamaan muun muassa kiristämällä uudisrakennusten lämmöneristysmääräyksiä vuodesta 2010 lähtien . Tällöin rakentamisvaiheen hiilijalanjäljen suhteellinen osuus on kasvanut , vaikka hiilijalan jäljen absoluuttinen lukuarvo on pysynyt suunnilleen ennallaan . Uudisrakennuksissa rakennuksen hiilijalanjälki muodostuu suurimmalta osin rakennusmateriaalien valmistamisesta . Energiaintensiivisiä materiaaleja ovat esimerkiksi lasi , teräs , mineraalivillalämmöneristeet sekä sementin valmistus . Näitä kaikkia tarvitaan rakentamisessa suuria määriä .

Rakennustuoteteollisuus on vastannut haasteeseen mm . kehittämällä vähähiilisempää betonia , joka pienentää betonielementtikerrostalon hiilijalanjälkeä noin 25 % ( Betoni 4 / 2022 ). Tällöin päästään samaan tasoon puukerrostalon kanssa .

Sementinvalmistus- ja terästeollisuus ovat julkisuudessa kertoneet kehitystoimistaan , joilla vähennetään merkittävästi näiden tuotteiden valmistuksen hiilijalanjälkeä . Asuinkerrostaloissa rakennuksen rungon osuus koko rakennuksen hiili jalanjäljestä on tyypillisesti 60 – 80 % julkisivujen osuuden ollessa alle 10 %.

Eri julkisivurakenteiden hiilijalanjälkeä on tarkasteltu Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksessa vuonna 2016 . Ko . tutkimuksessa julkisivujen rakentamisvaiheen lisäksi hiilijalanjälkeä kasvattaa merkittävästi julkisivun mahdollinen huoltotarve rakennuksen elinkaaren aikana . Julkisivut , parvekkeet ja vesikatot ovat rakenteita , jotka altistuvat paikoin ankarallekin säärasitukselle , jolloin niiden huoltotarve ratkaisee koko elinkaaren ympäristövaikutuksen . Mitä enemmän ja tiheämmin huoltotoimia tarvitaan , sitä suuremmaksi muodostuu elinkaaren aikainen hiilijalanjälki .

Kuten tuosta edellä olevasta voidaan päätellä , on korjausrakentaminen usein hiilijalanjäljen kannalta parempi ratkaisu kuin olemassa olevan rakennuksen purkaminen ja uuden rakentaminen tilalle . Tähän päätelmään on tultu myös Tampereen yliopiston Purkuko-tutkimuksessa ( 2021 ), missä vertailtiin koulurakennuksen peruskorjausta vastaavan kokoisen koulun uudisrakentamiseen . Rakennuksen runkoon on sitoutuneena niin paljon materiaalia , joka säilyy vaurioitumattomana lämpimässä rakennuksessa vuosisatoja , jos rakenteiden kuormitukset eivät käytön tai käyttötarkoituksen muuttuessa kasva . Säälle alttiiden rakennusosien korjaamisella ja uusimisella on rungon uusimiseen verrattuna varsin maltillinen ympäristövaikutus .

Rakennusten elinkaaritarkasteluissa pitää ottaa koko käyttöikä huomioon . Huoltotoimet voivat kasvattaa merkittävästi elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia , jolloin vain tuotteiden valmistusvaiheen päästöjä tarkastelemalla voidaan tehdä kestämättömiä päätöksiä . n

Uudelleenkäytetyistä tiilistä tehtyjä julkisivuelementtejä Tanskassa .

36 prointerior 1 / 23